Wieder duftet der Wald.
Metsä tuoksuu taas.
Es heben die schwebenden Lerchen
Kohottavat leijuvat kiurut
mit sich den Himmel empor, der unseren Schultern
mukanaan taivaan, joka hartioillemme
schwer war;
oli raskas;
zwar sah man noch durch die Äste den Tag, wie er
tosin oksien läpi näki vielä päivän, kuinka se
leer war,-
oli tyhjä—
aber nach langen, regnenden Nachmittagen
mutta pitkien, sateisten iltapäivien jälkeen
kommen die goldübersonnten
tulevat auringon kultaamat
neueren Stunden,
uudemmat tunnit,
vor denen flüchtend an fernen Häuserfronten
joita paeten kaukaisilla talojen julkisivuilla
alle die wunden
kaikki haavoittuneet
Fenster furchtsam mit Flügeln schlagen.
ikkunat lyövät pelokkaasti siivillään.
Dann wird es still. Sogar der Regen geht leiser
Sitten tulee hiljaista. Jopa sade kulkee hiljempaa
über der Steine ruhig dunkelnden Glanz.
kivien rauhallisesti tummuvan kiillon yllä.
Alle Geräusche ducken sich ganz
Kaikki äänet kyyristyvät täysin
in die glänzenden Knospen der Reiser.
varpujen kiiltäviin silmuihin.
