Der Mond ist aufgegangen,
Kuu on noussut,
Die goldnen Sternlein prangen
Kultaiset pienet tähdet loistavat
Am Himmel hell und klar.
Taivaalla kirkas ja selkeä.
Der Wald steht schwarz und schweiget,
Metsä seisoo tummana ja hiljaisena,
Und aus den Wiesen steiget
Ja niityiltä nousee
Der weiße Nebel wunderbar.
Ihmeellinen valkoinen sumu.
Wie ist die Welt so stille,
Kuinka hiljainen maailma on,
Und in der Dämmrung Hülle
Ja hämärän verhossa
So traulich und so hold!
Niin rauhallinen ja niin ihana!
Als eine stille Kammer,
Kuin hiljainen kammio,
Wo ihr des Tages Jammer
Missä voit nukkua pois ja unohtaa
Verschlafen und vergessen sollt.
Päivän suru ja tuska.
Seht ihr den Mond dort stehen? —
Näettekö kuun seisovan tuolla?
Er ist nur halb zu sehen,
Siitä näkyy vain puolet,
Und ist doch rund und schön!
Ja se on kuitenkin pyöreä ja kaunis!
So sind wohl manche Sachen,
Niin ovat monet asiat,
Die wir getrost belachen,
Joille me nauramme iloisesti,
Weil unsre Augen sie nicht sehn.
Koska silmämme eivät näe niitä.
