Vai-se a primeira pomba despertada...
Ensimmäinen herännyt kyyhky lentää pois...
Vai-se outra mais... mais outra... enfim dezenas
Toinen lentää pois... toinen... lopulta kymmeniä
De pombas vão-se dos pombais, apenas
Kyyhkyjä lähtee kyyhkyslakoista, heti kun
Raia sanguínea e fresca a madrugada...
Raikas, verenpunainen aamunkoitto sarastaa...
E à tarde, quando a rígida nortada
Ja iltapäivällä, kun kova pohjoistuuli
Sopra, aos pombais de novo elas, serenas,
Puhaltaa, ne palaavat taas rauhallisesti kyyhkyslakkoihin,
Ruflando as asas, sacudindo as penas,
Läpsytellen siipiään, ravistellen höyheniään,
Voltam todas em bando e em revoada...
Ne kaikki palaavat yhdessä, suurena parvena...
Também dos corações onde abotoam,
Myös sydämistä, joissa ne puhkeavat,
Os sonhos, um por um, céleres voam,
Unelmat, yksi kerrallaan, lentävät nopeasti,
Como voam as pombas dos pombais;
Kuten kyyhkyset lentävät kyyhkyslakoista;
No azul da adolescência as asas soltam,
Nuoruuden sinisyydessä ne levittävät siipensä,
Fogem... Mas aos pombais as pombas voltam,
Ne pakenevat... Mutta kyyhkyslakkoihin kyyhkyset palaavat,
E eles aos corações não voltam mais...
Ja unelmat eivät koskaan palaa sydämiin enää...
