Cartagena de Indias 1683
B2Englanti26 korttia
Saat lisää sisältöä, kieliä ja ominaisuuksia, kun lataat mobiilisovelluksen App Storesta tai Google Playsta.
I was in the port of Cartagena de Indias, and the year was 1683.
Olin Cartagenan satamassa, ja vuosi oli 1683.
The sun had already risen over the Caribbean Sea.
Aurinko oli jo noussut Karibianmeren ylle.
The air smelled of salt, damp wood, and spices. Everything looked old, but full of life.
Ilma tuoksui suolalta, kostealta puulta ja mausteilta. Kaikki näytti vanhalta, mutta täynnä elämää.
The merchants were shouting their prices as they unloaded goods from the latest galleon.
Kauppiaat huusivat hintojaan purkaessaan tavaroita viimeisimmästä galeonista.
I saw some sailors talking about an English ship seen near the coast.
Näin muutamia merimiehiä puhumassa englantilaisesta laivasta, joka oli nähty rannikon lähellä.
A young man was selling coconuts on the corner and offered me one for two reales.
Nuori mies myi kookospähkinöitä kulmassa ja tarjosi minulle yhtä kahdella realilla.
From the top of the city walls, you could see the sea and hear the sounds of the port.
Muurien korkeudelta saattoi nähdä meren ja kuulla sataman äänet.
I entered the city through the Boca del Puente, the main entrance to Cartagena.
Astuin kaupunkiin Boca del Puente -portin kautta, joka on Cartagenan pääsisäänkäynti.
In the Plaza de los Coches, the vendors were offering tropical fruits under colourful umbrellas.
Plaza de los Coches -aukiolla myyjät tarjosivat trooppisia hedelmiä värikkäiden sateenvarjojen alla.
A lady in the plaza told me that the Zapata family would host a grand dance that week.
Eräs nainen aukiolla kertoi minulle, että Zapatan perhe järjestäisi suuren tanssiaiset sinä viikkona.
I saw some children running barefoot through the plaza.
Näin muutamia lapsia juoksemassa paljain jaloin aukion poikki.
The Street of the Inquisition was narrow and quiet, but everyone avoided talking about the building at the end.
Calle de la Inquisición oli kapea ja hiljainen, mutta kaikki välttelivät puhumasta rakennuksesta sen päässä.
I walked along Archbishop’s Street, where the houses had wooden balconies full of flowers.
Kävelin Calle del Arzobispado -katua pitkin, jossa taloissa oli puiset parvekkeet täynnä kukkia.
Doña Teresa Céspedes passed by in her carriage, covered with a white lace veil.
Doña Teresa Céspedes kulki ohi vaunuissaan, peitettynä valkoisella pitsihunnulla.
Doctor Fernández de Madrid walked by in his black cape, and many greeted him with respect.
Tohtori Fernández de Madrid kulki ohi mustassa viitassaan, ja monet tervehtivät häntä kunnioittavasti.
Father Ignacio, a beloved Jesuit, was speaking with some children in front of the convent.
Isä Ignacio, rakastettu jesuiitta, puhui muutamien lasten kanssa luostarin edessä.
A boy told me that Don Tomás, the baker, always saved the best bread for the soldiers.
Poika kertoi minulle, että don Tomás, leipuri, säästi aina parhaan leivän sotilaille.
I heard that Don Alonso Valdés received news of a shipment of cacao from Venezuela.
Kuulin, että don Alonso Valdés oli saanut uutisia kaakaolastista Venezuelasta.
They said Don Rodrigo Montenegro wanted to buy another house near the city wall.
Sanottiin, että don Rodrigo Montenegro halusi ostaa toisen talon lähellä muuria.
In the apothecary shop, Señora Gómez said her son saw a French ship from the hill.
Apteekissa señora Gómez kertoi, että hänen poikansa oli nähnyt ranskalaisen laivan kukkulalta.
In the tavern, a sailor said that young Blas de Lezo wanted to set sail for Havana.
Tavernassa eräs merimies sanoi, että nuori Blas de Lezo halusi lähteä merille kohti Havannaa.
I passed through the Customs Square, where officials walked with papers in hand and serious faces.
Kuljin Plaza de la Aduana -aukion läpi, jossa virkamiehet kävelivät paperit käsissään ja vakavat ilmeet kasvoillaan.
In San Pedro Claver Square, a group of newly arrived enslaved people waited silently under the sun.
Plaza de San Pedro Claver -aukiolla ryhmä vastasaapuneita orjia odotti hiljaa auringon alla.
I saw the Castle of San Felipe in the distance, towering over the city from a hill.
Näin San Felipen linnan kaukaa, hallitsemassa kaupunkia kukkulalta.
At sunset, people walked along the city walls to watch the sun sink into the Caribbean Sea.
Auringonlaskun aikaan ihmiset kävelivät muureilla katsomassa, kuinka aurinko upposi Karibianmereen.
Cartagena was full of life, colours, and rumours — a city that never completely slept.
Cartagena oli täynnä elämää, värejä ja huhuja —kaupunki, joka ei koskaan täysin nukkunut.